Paluu Flixbussilla Suomeen

Alicanten bussiasema, bussin lähtöaika klo 18.40

 
Kotimatkani alkoi maanantaina 10.9.2025 klo 18.40 Alicanten bussiasemalta. Perillä Helsingissä olin torstaina 13.3. klo 18.30.  Bussilla matkustaminen kesti kolme vuorokautta kuten junilla matkustaessa vaikka reitti oli hyvin erilainen. Reitti kulki Alicantesta Lyoniin, Varsovaan, Via Balticaa Tallinnaan ja laivalla Helsingin satamaan.

Ajattelin etukäteen, että matkasta saattaa tulla raskas ja kamala, koska matkustan koko ajan eteenpäin ja nukun busseissa. Myös bussin vessa mietitytti etukäteen ja tauot: kuinka usein bussi pysähtyy ja pysähtyykö se huoltoasemilla. Tätä tietoa ei löytynyt Flix-bussin puhelin sovelluksesta. 

Yleisesti bussissa oli aina kaksi kuljettajaa, jotka vuorottelivat ajamista. Mielestäni matkanteko tuntui aika turvalliselta ja sujuvalta: aikataulu piti koko matkan ajan. Matkan loppupuolella Latviassa ja Virossa  tuntui bussin vauhti ja ohitukset lisääntyvän, mutta tästäkin huolimatta kyyti tuntui turvalliselta. Vessatilat olivat myös siistit kaikissa busseissa ja epäilyistäni huolimatta ne olivat auki koko matkan ajan. Toinen kuljettaja huolehti vessan siivouksesta matkan aikana. 

Bussi tauolla jossain välillä Barcelona Montpellier

Matka jakaantui kolmeen pitkään siirtymään, joista ensimmäinen oli Alicante-Lyon (Ranska). Tällä välillä pysähdyttiin yleensä 15-20 minuutiksi huoltoasemalle. On vaikea arvioida, kuinka usein bussi pysähtyi, koska olin bussissa illan, yön ja aamun. Ehkä pysähdykset olivat noin kolmen tunnin välein. Tällä välillä bussissa oli paljon matkustajia ja matkan aikana kuului niin musiikkia, kuorsausta kuin kovaäänisiä puhelinkeskusteluja ja videopuheluita😂. Harmikseni pudotin nukahtaessani toisen kuulokkeen bussin lattialle enkä löytänyt sitä useista etsimisyrityksistä huolimatta. 

Lyon

Lyonissa minulla oli neljän ja puolen tunnin tauko ennen matkan jatkumista. Laitoin isoimmat matkatavarani säilytyslokeroon ja lähdin kävellen kaupungille syömään, jaloittelemaan, katselemaan kaupunkia sekä ostamaan eväitä seuraavalle siirtymälle. Eväitä ja juotavaa on hyvä olla reilusti mukana bussissa, koska pysähtymispaikat eivät olleet tiedossa etukäteen. Lyon vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta ja ehdin katsella sitä tovin ennen kuin palasin bussiasemalle ja jatkoin matkaa Flix-bussilla.

Toinen siirtymä oli Lyon-Varsova ja lähtiessä bussi sekä kuljettajat vaihtuivat. Tällä kertaa matkustin kaksikerroksisen bussin yläkerrassa. Bussissa oli vähemmän matkustajia ja sain istua kahdessa penkissä koko matkan ajan. Tällä pitkällä välillä oli vähemmän huoltoasemapysähdyksiä ja kiitin itseäni hyvistä eväistä. Bussi teki nopeita pysähdyksiä, kun matkustajia jäi tai uusia tuli kyytiin. Pysähdykset olivat useimmiten pysäkeillä, joilta ei löytynyt palveluita. Kuljettajat eivät juurikaan kuuluttaneet pysähdyksistä, mutta otin tavaksi nousta aina ylös, käydä haukkamaassa raitista ilmaa ja liikkumassa ulkona. Yöllä nukkuessani pysähdykset menivät ohi, mutta hereillä ollessani kävin ulkona. Välillä myös varmistin kuljettajalta kauan pysähdymme, koska kolmesti koko matkan aikana joku meinasi jäädä kyydistä, mutta toiset matkustajat ilmoittivat kuljettajalle yhden puuttuvan😅. 

Kuva bussista välillä Lyon-Varsova

Berliini: vihdoin pysähdys bussiaemalla,
jossa oli vessat ja kioskeja.

Varsova

Varsovassa minulla oli kolme ja puoli tuntia aikaa viettää taukoa, syödä ja liikkua. Säilytyslokeron kanssa oli aluksi ongelmia, mutta kävin kysymässä apua aseman vartijalta, joka puhui englantia ja auttoi. Hän tuli jopa lähtiessäni auttamaan painavan laukun laskemisessa ylimmästä lokerikosta. Varsovassa satoi vettä, oli myöhäinen ilta ja pimeää, joten en nähnyt kaupunkia tai maisemia. Ruokailun suhteen menin helpolla ja kävelin lähimpään tuttuun pikaruokaketjun ravintolaan. Klo 23 bussi starttasi viimeiselle siirtymälle kohti Tallinnaa.




Bussi oli taas täynnä matkustajia välillä Varsova-Tallinna. Kuuntelin podcasteja ja minulla oli läppäri viihdykkeenä. Torkuin ja nukuin myös osan aikaa, koska tässä vaiheessa matkaa väsymys alkoi painaa. Pidin kiinni totutusta rutiinista: kun bussi pysähtyi, nousin ylös ja menin ulos jaloittelemaan. Suurin osa pysähdyspaikoista oli yksittäisiä parkkipaikkoja ja bussipysäkkejä ilman palveluita. Onneksi olin varautunut hyvillä eväillä ja herkuilla. Mitään isoa ateriaa ei tehnyt mieli syödä, kun istui paikallaan, mutta pientä naposteltavaa kului. Tallinnan bussiasemalla olimme iltapäivällä noin klo 14 aikaan ja jokainen keräsi omat tavaransa ja jatkoi omilla kyydeillä satamaan, josta Tallinkin MyStar lähti klo 16.30. Otin bussiasemalta taksin satamaan ja tässä vaiheessa olo oli epätodellisen tuntuinen: olenko oikeasti tullut läpi Euroopan kolmessa vuorokaudessa eikä mihinkään satu vaikka olen istunut tuntitolkulla. Helsingissä olin klo 18.30 ja ystäväni oli minua vastassa satamassa. Menin hänen luokseen yöksi ja kyllä sauna, ruoka ja 12 tunnin unet maistuivat. Seuraavana aamuna jatkoin omalla autolla kotiin Kouvolaan. 

Summa summarum: maisemia näin jonkin verran matkan aikana, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat valtateiden varsia, peltoja, metsiä, rakennuksia. Mikään maisemareitti tämä ei varsinaisesti ollut. Mutta kun matkustin hitaasti maita pitkin, minulla oli aikaa ajatella kokemuksia, elämyksiä sekä kohtaamisia kahden kuukauden aikana. Sain henkisesti aikaa siirtyä Espanjan ympyröistä koti-Suomeen ja miettiä tulevia kuvioita. Uskon ettei maita pitkin matkustaminen jää minulla tähän, vaan lähden vielä uudestaan bussilla tai junalla ulkomaille.

Laivalta löytyi muumiperhe, jonka ikuistin valokuviin
ja lähetin espanjalaisille ystäville.

        

MyStarilla kohti Helsinkiä